Valitin tänään Kottaraiselle, kuinka maailman epäreiluinta on vihjailla blogissa asioista ilman että avaa niitä kokonaan. Kottarainen puolusti itseään ja pahaa tapaansa sillä, että ne vihjailut liittyvät yleensä töihin joista ei vain saa kirjoittaa enempää. Mutta oikeasti, mua vieläkin mietityttää se joulukuinen salainen tapaaminen, MIKÄ SE OIKEIN OLI?????

Itsekin vihjasin eilen hankkineeni jotain Pakilan työkeskuksesta, mutta se oli vihjaus vain siksi että kamerani akku sanoi poks juuri kun olin löytöäni kuvaamassa. Ja se asia ei vielä ole täällä. Jatkan nyt tätä vihjailua vielä toisella jutulla, ja sanon että oltiin tänään Kottaraisen kanssa yhdessä paikassa missä oli muitakin bloggareita, mutta enpä kerro missä. Eikö ole raivostuttavaa? En kerro siksi, että asia vaatii oman postauksensa ja haluan nyt kertoa ihan yhdestä muusta jutusta.

Ah aloituksia.

Mutta tänään siis olimme paikassa X, jossa Kottis ehdotti sushia ennen kotiin lähtemistä. Pidän sushista, mutta koska olen neuroottinen lähiömutsi ja en ole tottunut olemaan yksin liikkeellä, minulla oli jo kiire kotiin. Missä siis lapsi oli isänsä kanssa, eli turvallisessa seurassa. Olin syönyt päivän aikana jugurtin, mustikkakeittoa ja donitsin ja nälkä oli kova.

Sushin sijaan otin metron ja hain muksun ja kärryttelin Lidlistä mustaa makkaraa ja suklaavanukkaita.

Ei mulla muuta.